Vaikeuksista voittoon -juttusarjamme käsittelee tyypillisiä urheilijan elämään liittyviä haasteita. Aiheita käydään läpi yhdessä urheilijoiden ja urheiluakatemian ammattilaisten kanssa. Sarjan toisessa osassa ravitsemusvalmentaja Laura Mierlahti ja salibandypelaaja Veera Kuosmanen kertovat ravinnon merkityksestä urheilijan elämässä.
Ravitsemusvalmennus tukena elämänmuutoksessa
Ravinnon merkitystä huipulle tähtäävän urheilijan uralla ei voi liikaa korostaa. Kiireinen arki ja kova kulutus luovat omia haasteitaan oikeanlaisen ja riittävän ravinnon ylläpitämiselle. Tästä omakohtaista kokemusta omaa myös salibandypelaaja Veera Kuosmanen. TPS:n naisten liigajoukkueessa pelaava ja kuluneella kaudella Suomen mestaruuden voittanut Kuosmanen muutti pari vuotta sitten Turkuun ja aiheesta tuli hyvin ajankohtainen. Urheiluakatemian kautta 19-vuotias urheilija on saanut asiantuntijan tukea ravintopuolen laadukkaaseen ylläpitoon.
-Olen pelannut Turussa nyt kaksi kautta. Sitä ennen asuin ja pelasin Tampereella. Ison elämänmuutoksen myötä kaipasin tukea ja yhteistyö urheiluakatemian kanssa alkoi luontevasti, Kuosmanen kertoo.
Urheiluakatemian asiantuntijat pyrkivät tekemään mahdollisimman tiivistä yhteistyötä lajivalmentajien kanssa, jotta apua tarvitsevat urheilijat löytyisivät mahdollisimman tehokkaasti.
-Veeran tapauksessa lajivalmentaja Atte Juuti on varmasti tiedostanut, että nyt on tulossa urheilija toiselta paikkakunnalta tänne ja tukitoimille voisi olla tarvetta. Kiinnostus yhteistyöhön tulee olla toki molemminpuolista, eikä ketään pakoteta mihinkään. Usein urheilijat ovat todella motivoituneita kehittymään ja valmiita kääntämään kaikki kivet saavuttaakseen tavoitteensa. Tällöin yhteistyö syntyy melko luonnollisesti, Mierlahti toteaa.
Ravintopuoli kuntoon ennaltaehkäisyn kautta
Ravitsemusvalmennuksen ei ole tarkoitus olla ongelmalähtöistä, vaan ennaltaehkäisevää, suorituskykyä ja palautumista edistävää tukea osana valmennusta. Kuosmanen kokee ravitsemusvalmennuksen tulleen tarpeeseen.
-Se on ollut tosi tärkeää. Urheilijaksi siirtymisessä ravinto on ollut itselleni se kaikista vaikein asia. Huipulla pelaaminen vaatii sen, että osaat syödä oikein. Minulle on ollut tärkeää oppia se, että ruoka ei ole pelkästään energianlähde, vaan se saa olla myös hyvää.
Kun urheilija haluaa kehittyä ja palautua laadukkaasti, on kaikkien osa-alueiden oltava kunnossa. Ravinnon merkitys on valtava.
-Kun urheilija harjoittelee tosissaan ja tavoittelee absoluuttista huippua, tulisi harjoittelun taustalla olla jonkinlainen suunnitelma ja sitä tulisi seurata. Usein puhutaan kehittymisen seurannasta. Se koskee myös ravitsemusta. Veerankin kanssa on ollut tilanteita, että kaikesta treenaamisesta huolimatta ei olla heti saavutettu tavoitteita tai on tullut mutkia matkaan suunnitelman osalta. Tällaiset vaiheet ovat hirveän tärkeitä herätyspisteitä ravitsemuksen kannalta. Silloin pysähdytään ja tutkitaan syitä miksi palautuminen ei ole niin hyvää kuin aikaisemmin, tai miksi urheilija ei saavuta niitä tuloksia, mihin on tähdätty, Mierlahti avaa.
Asiantuntija mukana harjoitusolosuhteissa
Urheiluravitsemusasiantuntijan hyödyntäminen urheiluakatemian toiminnassa on verrattain uusi käytäntö ja ala kehittyy jatkuvasti.
-Tieteenalana tämä on verrattain uusi, vaikka sinällään aihe on ollut olemassa aina. Urheiluravitsemusasiantuntijoita ei ole ollut esimerkiksi urheiluakatemian toiminnassa kovin montaa vuotta näin järjestelmällisesti. Tämä on siinä mielessä melko uudenlaista toimintaa, joka edelleen kehittyy ja on kehittynyt siinäkin ajassa, mitä itse olen mukana ollut. Aiemmin urheilija tuli ”vastaanotolle” täysin irrallisena urheilusta, mutta tänä päivänä yritämme olla paljon läsnä harjoitusolosuhteissa ja saada oikeasti ymmärrystä millaista urheilijan arki on. Sitä kautta pyrimme parantamaan yhteistyötä. On helpompaa jutella vaikeistakin asioista, kun on tavannut kyseisen ihmisen useasti.
Kuosmanen on ollut nuoresta iästä lähtien mukana maajoukkuetoiminnassa ja on sitä kautta oppinut arvioimaan omaa ravintoaan ja palautumistaan.
-Aika varhaisessa vaiheessa ravinnosta on alettu puhumaan. Uutta informaatiota on minunkin urani aikana tullut paljon lisää ja varmasti ikäiseni urheilijat ovat saaneet tarvittavaa tietoa ja apua näihin kysymyksiin enemmän kuin aiemmat sukupolvet. On myös hyvin yksilöllistä missä vaiheessa urheilijan elämää tällaiset asiat tulevat keskusteluun. Joukkueurheilussa on usein katsottu isoa kokonaisuutta, eikä yksilöön ole keskitytty niin paljoa.
Ravinnon riittävyys nuorten urheilijoiden haasteena
Ravintopuolesta huolehtiminen ei aina ole helppoa. Toisen asteen vaiheesta puhuttaessa Mierlahti nostaa yleisimpiä haasteita keskusteluun.
-Treenimäärät kasvavat ja ravitsemuksen ja energian saannin kanssa perässä pysyminen on haastavaa. Niiden tulisi kasvaa samassa suhteessa. Samaan ajanjaksoon osuu usein myös itsenäistyminen ja urheilija joutuu itse huolehtimaan enemmän syömisestään. Silloin ravinnon riittävyys muodostuu usein haasteeksi. Myös sosiaalinen media luo urheilijoille paineita yhtä lailla kuin muillekin ihmisille esimerkiksi ulkonäköön liittyen.
Kuosmanen allekirjoittaa Mierlahden esiin nostamat asiat ja tekee mielenkiintoisen huomion haasteisiin liittyen.
-Kesä ja alkusyksy ovat itselleni helpointa aikaa, kun on sopivasti treeniä, töitä ja aikaa olla kotona, mutta arjen iskiessä syksyllä on kiireisempää ja tuntuu, että en ehdi tehdä mitään. Silloin ravinnosta huolehtiminen on haastavampaa.
Ravintopuolen kanssa tasapainottelun haasteet treeni- ja harjoituskausien välillä koetaan lajin mukaan eri tavoin. Joissakin lajeissa kesäkaudella treenataan niin lujaa, että kisakauden alkaessa kulutus onkin paljon pienempää ja se luo omia haasteitaan. Siksi onkin tärkeää, että tukea on saatavilla ajankohdasta riippumatta.