Urheilijan polulla -juttusarjassamme pääset tutustumaan Turun seudun urheilu- ja liikuntapainotteisiin yläkouluihin.
Vasaramäen 9.-luokkalaiset suuntaavat lokakuisena keskiviikkona koululiikuntatunnilla suunnistamaan Luolavuoren metsiin. Ilma alkaa olla mukavan syksyinen ja happirikas, kun oppilaat lähtevät pareittain etsimään rasteja joko juoksuaskelin tai reippaasti kävellen.
Opetussuunnitelman mukaiset liikuntatunnit ovat osa Vasaramäen urheilyläkoululaisten kouluviikkoa, mikä parhaimmillaan pitää sisällään jopa 7 tuntia todellista harjoitteluaikaa sekä liikuntaa koulupäivien yhteydessä. Tunnit koostuvat urheilijakohtaisesti seuraharjoituksista, koulun liikuntatunneista sekä yleisvalmennuksesta.
Salibandylinjalla hyvää treeniarkea
Salibandymaalivahti Aatos Keskinen haki Vasaramäen urheilyläkouluun erityisesti aamuharjoitusten takia. Salibandylinjalla oppilaan on mahdollista osallistua kolmena päivänä viikossa salibandya tukevaan harjoitteluun. Tiistaiaamuisin Aatos on osallistunut salibandyryhmän voimaharjoituksiin, torstaisin lajitaitoharjoituksiin ja perjantaisin lajia tukeviin ominaisuusharjoituksiin. Tämän lisäksi lukujärjestykseen mahtuu maanantaisin koulun yleisvalmennusta ja keskiviikkoisin koululiikuntaa.
– Vasaramäessä on ollut parasta aamutreenit, sillä silloin olen saanut harjoitella lajiryhmässä salibandyvalmentajan johdolla. Treenit ovat monipuolisia ja nyt syksyllä olemme erityisesti keskittyneet lajiominaisuuksien kehittämiseen.
Aatos pelaa tällä hetkellä TPS:n P16-ikäluokan joukkueessa, mutta harjoittelee myös vanhempien ikäluokkien kanssa aina A-junnuihin saakka. Maalivahtina pelaava Aatos saa näin vastuuta ja paljon toistoja kehittyäkseen huipulle saakka.
– Salibandyn aloitettuani, en miettinyt sen kummemmin tavoitteita, minusta oli vain hauskaa pelata sekä harrastaa kavereiden kanssa. Tällä hetkellä katse on kuitenkin suunnattu ensin nuorten maajoukkueeseen ja kenties joskus sen jälkeen myös aikuisten maajoukkueeseen.
Kovista tavoitteista huolimatta Aatos aikoo luottaa urheilussa tunteeseen; salibandyn pitää olla ennen kaikkea kivaa ja hauskaa. Aika saa näyttää, kuinka pitkälle se vie, hän toteaa.
Urheilu säilyi, laji vaihtui
Aatoksen luokkakaveri Hertta Lehtonen luotti myös vahvasti omaan tunteeseen, kun oma motivaatio alkoi olla koetuksella luisteluharrastuksen parissa. 11-vuoden yksiluistelun aikana urheilu oli kuitenkin vienyt sydämen, joten Hertta halusi etsiä itselleen uuden lajin.
Kahdeksannella luokalla, 14-vuotiaana, Hertta löysi yleisurheilun ja on alkujännityksen jälkeen kokenut uuden lajin sekä mukavan treeniryhmän omakseen.
– Yleisurheilu on vienyt mennessään ja tuntuu, että olen kehittynyt paljon reilun vuoden aikana. On kiva harjoitella, kun treeniryhmästä on saanut uusia ja hyviä kavereita.
Hertta on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt kokeilla useita urheilulajeja, kuten tanssia, uintia sekä jalkapalloa, yleisurheilun ja luistelun lisäksi. Eri lajit ovat tehneet Hertasta monipuolisen
urheilijan, ja itse hän nostaa esille erityisesti hyvän kestävyyden sekä maitohappojen sietokyvyn. Luistelu opetti myös periksiantamattomuutta, mistä on varmasti hyötyä yleisurheilussakin.
– Tällä hetkellä meillä on käynnissä peruskuntokausi ja harjoittelemme noin seitsemän kertaa viikossa. Silti viikkoihin mahtuu hyvin 1–2 vapaapäivää nyt, kun ei ole kilpailuja.
Hertan omiksi lajeiksi yleisurheilun parista ovat vahvasti valikoituneet 200 metrin ja 400 metrin pikajuoksumatkat. Kilpailumenestys ja henkilökohtainen SM-mitali ovat uralla tavoitteina, mutta aiemman ylikuormitustilan takia Hertta toivoo ennen kaikkea pysyvänsä kunnossa, jotta treenaaminen tavoitteellisesti on mahdollista.
Kokemuksia Vasaramäen urheiluluokalta
Arki Vasaramäen urheilyläkoululaisena rytmittyy pitkälti harjoittelun ja koulunkäynnin mukaan. Onneksi niin Aatos kuin Herttakin kertovat parhaiden ystävien löytyvän samalta luokalta tai seuran harjoituksista. Näin ystävien kanssa tulee vietettyä viikon mittaa paljon aikaa. Koulua on myös kiva käydä, kun luokkahenki on hyvä ja vuoron perään luokkakaverit tsemppaavat toisiaan esimerkiksi kilpailuihin ja peleihin. – Vasaramäessä on kiva meininki, kun kaikki tuntevat toisensa ja ovat kavereita keskenään. On myös iso etu, että urheiluluokalla osaamme samaistua luokkakavereiden tuntemuksiin esimerkiksi tärkeiden kisojen ja pelien lähestyessä.
Ysiluokkalaiset ovat jo kulkeneet urheilijan polulla Vasaramäessä jo hyvän tovin, joten he osaavat antaa hyvät vinkit, miten urheiluyläkoulussa pärjää.
– Ennen kaikkea kannattaa kuunnella tunnilla hyvin ja tehdä läksyt joka päivä. Kun koulussa keskittyy opiskeluun, ei enää illalla tarvitse kuin kerrata päivän asioita. Omat rutiinit löytyvät myös ajan kanssa ja niistä kannattaa pitää kiinni, Hertta vinkkaa. Liika stressaaminen kannattaa myös unohtaa, sillä urheiluyläkoulussa opiskelun ja treenien yhdistäminen menee varmasti hyvin! Aamos lisää.