”Legendat” avaa viiden Turun seudulta kotoisin olevan urheilulegendan tarinaa elämästä ja urheilusta. Julkaisujen taustalla on urheilun arvostus, joka ei milloinkaan katoa vuosien kuluessa tai uusien urheilutähtien syttyessä.
Tommy Lindholm
s. 3. helmikuuta 1947 Paraisilla
Suomen mestari 1968,1975
Mestaruussarjan maalikuningas 1967,1968
Valmentajana Suomen Cupin voitto 1991
Jalkapallon Hall of Fame -jäsen vuodesta 2007
Paraisten harjoituskentällä ei näy urheilujoukkueita, mutta nuori Tommy Lindholm on jalkapalloineen kengänkärjellä maahan piirretyn viivan luona, noin viidentoista metrin päässä verkottomasta maalikehikosta. Tasaisin väliajoin kuuluu kolahdus, kun pallo osuu maalikehikon takana olevaan lautaseinään ja kimpoaa takaisin potkaisijalleen. Maalikehikon takana olevassa kehikossa pesivät kyykäärmeet ja sieltä on pallo itse noudettava, mikäli laukaisee ohi maalista. Ei saa potkaista ohi, sen Tommy tietää.
Nuorena poikana Paraisten tavan mukaan Tommy pelasi kesäisin jalkapalloa ja talvisin vaihdettiin käsipalloon. Pelkkä sivuharrastus ei käsipallokaan ollut, sillä nuorten maajoukkueotteluita ehti kertyä Tommyn tilille lähes kymmenen kappaletta. Jalkapalloon Tommya innosti oma äiti, joka urheilullisena ihmisenä toi työmatkoiltaan Ruotsista lasten jalkapalloja, joiden kanssa kotona pelattiin yhdessä oviaukko maalina äidin toimiessa maalivahtina. Jo silloin palloja tuli potkittua vuorotellen vasemmalla ja oikealla jalalla. Äidin mukana Ruotsista kulkeutuivat myös ensimmäiset sukset, joiden kanssa päästiin talvisin ladulle yhdessä. Pienestä pitäen paljon urheillut Tommy ehti kokeilemaan myös jääpalloa, mutta kokeilu jäi lyhyeen, kun jalkapallo vei mennessään.
Jalkapallouran alkutaipaleella Tommyn joukkue Pargas idrottsförening (PIF) pelasi ottelun Turun Palloseuraa vastaan Vasaramäen hiekkakentällä. Ottelu päättyi PIF:in 0-12 voittoon Tommyn taituroiduttua joukkueensa kaikki maalit. Yleisurheilu oli tehnyt Tommysta erittäin nopean juoksijan, minkä lisäksi hän oli täysin kaksijalkainen, mikä on edelleen harvinaista jalkapalloilijoiden keskuudessa. Kaksijalkaisuudestaan Tommy saa kiittää lapsena sattunutta haaveria, kun hän astui oikealla jalallaan naulaan isän rakentaessa omakotitaloa. Vasemmalla jalalla oli opeteltava laukomaan, mikäli halusi jatkaa pelaamista haavaa parannellessa. Uransa aikana Tommy arveleekin laukoneensa enemmän maaleja vasemmalla, kuin oikealla jalalla.
Tommyn maalintekotaidot herättivät kiinnostusta myös vastustajajoukkue TPS:n valmentajassa, joka tuli utelemaan jo kotimatkalla olleen Tommyn nimeä. ”Muistan ajatelleeni silloin ensimmäistä kertaa, että voin pärjätä tässä lajissa.” Tommy kertoo. Tuolloin 11 vuoden ikäisenä Tommy siirtyi harjoittelemaan TPS edustusjoukkueen kanssa ja pärjäsi oman ikäluokkansa otteluissa erittäin hyvin, mikä poiki kutsun ensin poikien maajoukkueeseen sekä nopeasti myös miesten maajoukkueeseen.
Maajoukkueottelut sekä leiritykset häiritsivät lukio-opintoja, mutta lukion suorittaminen loppuun onnistui yksityisopetuksen ansiosta. Varsinkin matematiikka vaati paljon itsenäistä opiskelua, mutta kielipäätä Tommylta löytyi. Englannin kieli oli kehittynyt kansainvälisissä jalkapallo-otteluissa sekä jalkapalloleirillä Manchesterissa ja äidinkielenään Tommy puhui ruotsia. ”Ensimmäisissä maaotteluissani valmentajamme tarkisti aina, että olinhan varmasti ymmärtänyt suomeksi pidetyt ottelupalaverit. Nyökkäsin aina, vaikka todellisuudessa en ymmärtänyt juuri mitään.” Tommy nauraa.
Muistan ajatelleeni silloin ensimmäistä kertaa, että voin pärjätä tässä lajissa.
Maajoukkueotteluiden ansiosta Tommyn nopeus sekä maalintekotaidot huomattiin myös maailmalla ja tarjouksia ulkomaisista joukkueista tuli muun muassa Ranskasta sekä Turkista, jonne Tommy lopulta lähti pelaamaan Beşiktaşin joukkueeseen. ”Muistan koeotteluni siellä. Olin astumassa tunnelista kentälle ja näin, että stadionin pohjoiskaari on täynnä ihmisiä. Varmaan noin 10-15 tuhatta ihmistä oli tullut seuraamaan arki-iltapäivänä klo 15 alkanutta harjoitusotteluani.” Tommy muistelee. Suuri yleisömäärä ei Tommya jännittänyt, sillä jo nuorena maajoukkueessa esiintyneen hyökkääjän itseluottamus oli kova. Harjoitusottelun jälkeen Tommy allekirjoitti vuoden sopimuksen turkkilaisjoukkueen kanssa. Ensimmäinen kausi sujui kohtuullisen hyvin ja Tommy viihtyi Turkin kentillä.
Aloittaessaan toisen kautensa Beşiktaşissa, Tommy kärsi polvivamman, joka johti kauden keskeyttämiseen sekä koko ammattilaisuran päättymiseen. ”Kaikesta huolimatta olin erittäin tyytyväinen, että uskalsin lähteä Turkkiin pelaamaan. Viihdyin siellä erittäin hyvin ja sellainen polvivamma, joka minulle tuli, olisi voinut tulla missä tahansa.” Tommy kertaa. Polvi kuntoutui vielä pelikuntoon ja Tommy jatkoi pelaamista Suomessa muutaman kauden ajan.
Pelaajauransa jälkeen Tommy teki menestyksekkään uran valmentajana toimien myös Suomen maajoukkueen päävalmentajana. Vielä nuorempana Tommy ei koskaan ajatellut, että hänestä tulisi valmentaja, mutta pikkuhiljaa valmennus tuli kuitenkin mukaan pelaamisen ohelle. ”Valmentajana ajattelen, että suurin antini suomalaiselle jalkapallolle on aluepelin lanseeraaminen, jossa miesvartioinnin sijaan ryhmitytään kentällä sen mukaan, missä vastustajalla on pallo.” Tommy kertoo.
Urheilu-uraltaan Tommy on jäänyt kaipaamaan paljon. Hyviä muistoja siitä ajasta ja urasta on niin useita, että on vaikea poimia tärkeimpiä. Tärkeimmän maalin Tommy osaa kuitenkin yksilöidä: Suomi – Ruotsi maaottelussa Helsingin Olympiastadionilla tehty 1-0 voittomaali. Tommy oli silloin vain 18-vuotias ja tunnelma stadionilla oli sanoin kuvaamaton. ”Jälkeenpäin moni on tullut kertomaan olleensa lehtereillä katsomassa, kun maali syntyi.” Tommy muistelee.
”Jalkapallo muutti koko elämäni ja oli suuri syy siihen, että lähdin opiskelemaan liikunnanopettajaksi.” Tommy kiittää. Myöhemmin Tommy perusti myös Turun kauppaoppilaitokseen Suomen ensimmäisen urheiluluokan auttaakseen muita urheilijoita urheilun ja opiskelun yhdistämisessä. ”Minun aikanani urheilijat eivät opiskelleet, mitä taas itse olen aina pitänyt tärkeänä.” Tommy kertoo. Ammatin lisäksi opiskelu tarjoaa ystäviä myös pukuhuoneen ulkopuolelta sekä ennen kaikkea erilaisen ympäristön, mikä helpottaa urheilun tuomia paineita. ”Vaikka nuorena urheilu on se ykkösjuttu, opiskelu tai esimerkiksi osa-aikatyö keventää elämää.” Tommy kommentoi.
Jalkapallo muutti koko elämäni ja oli suuri syy siihen, että lähdin opiskelemaan liikunnanopettajaksi.