Kilpatanssi on tanssiurheilua, jossa kilpaillaan viidessä eri vakio- ja latinalaistanssissa sekä näiden kahden yhdistelmässä, 10-tanssissa. Vakiotansseihin kuuluvat hidas valssi, tango, wieninvalssi, foxtrot ja quickstep. Latinalaistansseihin kuuluvat puolestaan samba, cha cha cha, rumba, paso doble sekä jive.
Kilpatanssijat Emmiina Alimattila ja Elias Saastamoinen ovat tanssineet yhdessä parina lähes seitsemän vuotta. He käyvät Turun Kerttulin lukiota, Alimattila toista vuotta ja Saastamoinen ensimmäistä.
He päätyivät lajin pariin jo lapsuudessa, saman bailatino-ryhmän kautta. Ryhmässä lapset saivat tutustua tanssiin leikin muodossa. Tuolloin Alimattila ja Saastamoinen olivat noin neljän tai viiden vuoden ikäisiä. Varsinainen kilpatanssin harrastaminen alkoi molemmilla noin kuuden vuoden iässä. He eivät kuitenkaan aloittaneet kilpatanssiuraansa yhdessä parina.
Tanssipari ei koe tavoitteellisen urheilun ja opiskelun yhdistämistä tavattoman raskaaksi, eikä arki tunnu vielä tässä vaiheessa lukiota liian stressaavalta. Urheilulinjalla opiskelu auttaa jo itsessään huomattavasti opintojen ja urheilun yhdistämisessä, sillä opiskelijoiden urheilu-uraa pyritään huomioimaan mahdollisimman paljon opettajien toimesta. Parhaimpana käytännön apuna itselleen ja vinkkinä muille lukion urheilulinjalle pyrkiville he pitävät lukion käymistä neljään vuoteen. Silloin lukujärjestys ei muutu liian kuormittavaksi ja on aikaa keskittyä myös koulun ulkopuoliseen elämään.
Alimattila ja Saastamoinen ovat eri vuoden opiskelijoita, mutta he ovat siitä huolimatta saaneet yhdistettyä aikataulunsa toimivasti. Tämän on mahdollistanut yhteisesti sovitut ajankohdat lajiharjoituksille, jotka molemmat ovat huomioineet lukujärjestyksiensä suunnittelussa.
Lajina kilpatanssi tarjoaa loputtomat mahdollisuudet kehittyä. Tärkeimpänä kehittämisen kohteenaan tällä hetkellä Alimattila ja Saastamoinen pitävät tanssikunnon parantamista. Teknisen osaamisen ja taiteellisen ilmaisun lisäksi itse tanssikunnolla on merkittävä vaikutus lajissa kehittymisessä.
Kilpailupäivät ovat pitkiä ja vaativat erityistä suunnittelua, varsinkin kun kyseessä on kaksi ihmistä. Yhdelle saattaa toimia paremmin esimerkiksi erilainen ateriarytmi kuin toiselle. Yhteisen kilpailupäivän rutiinin löytäminen on vaatinut aikaa ja hitsautumista entistäkin toimivammaksi tanssipariksi.
Yhden kilpailupäivän aikana pari tanssii useamman tanssin, jotka kaikki tulee suorittaa tasokkaasti alusta loppuun. Laji vaatii kestävyyskuntoa, mutta se ei ole silti kaiken keskiössä. Kilpatanssijalle tärkeitä ominaisuuksia ovat myös kyky ilmaista itseään liikkeen kautta ja ennen kaikkea halu esiintyä. Myös virheitä saattaa tapahtua tanssilattialla, mutta kilpatanssijan tulee silti pystyä jatkamaan suoritusta siitä lannistumatta.
Tanssipari siirtyy ensi vuonna aikuisten sarjaan, mikä tuo mukanaan uusia haasteita. Pari tuntuu kuitenkin suhtautuvan muutokseen odottavaisin mielin, pyrkimättä stressaamaan aiheesta liikaa. Sitä ennen tuleva syksy tuo mukanaan ainakin yhdet Suomen mestaruuskilpailut ja useammat ranking-kilpailut. Tulevaisuuden suhteen tanssipari on kunnianhimoinen ja haluaa menestyä erityisesti kansainvälisissä kilpailuissa.
Alimattilan ja Saastamoisen on mahdotonta päättää suosikkilajiaan kymmenen eri tanssin väliltä, sillä niissä kaikissa on omat kiehtovat puolensa. Tanssiparin mielestä parasta kilpatanssissa ovat kilpailut ja niiden käsin kosketeltava tunnelma, yleisön edessä esiintyminen ja tunteiden välittäminen tanssin kautta. ”Tanssiminen saa minut hyvälle mielelle ja siinä hetkessä unohtamaan kaiken muun. Nautin siitä suunnattomasti”, toteaa Saastamoinen.